22. lokakuuta 2010

Paino: 70.2kg
Pudonnut: 2.8kg
Vielä jäljellä: 15.8kg

Aijaijai! Tuhma minä kun menin taas vaa'alle... Onneksi sentään oli jotain tapahtunut. Nyt voisin ihan oikeasti punnita itseni seuraavan kerran vasta maanantaina, sillä ei ole mitään järkeä oikesti käydä joka aamu vaa'alla jännittämässä mitä se tänään näyttää. Hmph.

Ajattelin tulla jakamaan eilisen ruokapäiväkirjan kun sen vielä muistan:

• Ruispalan molemmat puolet, kinkkua, juustoa, kurkkua, klementtiini
• Kingis-jäätelö
• 5 pinaattilettua, pieni pala leipää kinkulla ja margariinilla, salaattia, maitoa
• 1 klementtiini, appelsiinimehua, ½ banaani
• banaanijogurtti, ½ banaani, viinirypäleitä ja mysliä
• kuppi glögiä

Tuollaiset sapuskat tuli eilen vedettyä. Onhan tuossa jo aika paljon, tosin melko kevyttä ruokaahan tuossa on... Eilen kävin siis jumppaamassa 45min ja nyt tuntuu onneksi edes vähän rinta- ja vatsalihaksissa. Kävelin myös jumppaan ja takaisin kotiin ja tuohon matkaan meni yhteensä noin tunnin verran aikaa. Tänään kävin koiramme kanssa lyhyellä kävelylenkillä ja kohta puoliin lähden kaveriani vastaan kävellen. Mutta liikuntojen suhteen tänään saa olla vapaapäivä. Huomenna menen sitten taas juoksemaan aamusta ennen kuin yksi toinen kaverini tulee pelaamaan monopolia ja kokkailemaan.

Mietin tässä muuten, että kun laihduttaa ja tulee näin päiviä joilloin "repsahtaa" ja sitten pitää palata taas ruotuun. Voiko noita nyt sanoa repsahduksiksi, koska elämässä ei voi aina tietää mitä tulee eteen ja olisi tyhmää jättää menemättä juhliin koska siellä olisi tarjolla vain kakkua ja croissantteja. Ja koska itseainakin tavoittelen terveellistä elämäntapaa, joka pysyy tästä ikuisuuteen yllä, niin en haluaisi kutsua noita herkkuhetkiä repsahduksiksi, koska en aio loppuelämääni elää ilman herkun herkkua. Täytyy sitä joskus saada jotain mitä himoitsee, ilman että sen jälkeen tulee kamala morkkis. Jostain kuulin, että jos elää 80% ajasta terveellisesti niin loput 20% voi sitten ottaa rennommin ja vähän herkutellakin. Eli terveelliseen elämäänkin mahtuu herkkuhetkiä. Aion tulevaisuudessakin nauttia suklaasta ja jäätelöstä, enkä kutsu näitä enää repsahduksiski, niin kuin ennen vanhaan tuppasin kutsumaan. Musta tuntuu, että viimein alan ymmärtää tätä hommaa vähän paremmin. Kun herkuttelee niin sitten vaan pitää muuten syödä vähän kevyemmin samana päivänä tai liikkua vähän tavallista enemmän. Elämä on täynnä valintoja, mutta pikkuhiljaa alan ymmärtää etteivät ne valinnat tarkoita että pitää valita syökö kilon suklaata vai jättääkö kokonaan syömättä.

Tämä oli hyvä esipuhe sille, että aion huomenna vähän herkutella. Kun kaveri tulee käymään, niin tehdään kinkku-ananas-juusto-piirakkaa ja rahkaa, jotka eivät kumpikaan ole ihan sieltä kevyimmästä päästä. Ja fanipalojakin hän uhkasi tuoda. Noh, viimeksi vetelin niitä fanipaljon kaksin käsin niin nopeasti, etten edes maistanut miltä ne maistuvat, joten nyt aion pitää kohtuuden rajat mielessäni ja keskittyä parista keksistä ja pienestä annoksesta rahkaa ja piirakkaa nauttimiseen. Ja aamulla käyn lenkillä, joten saan ihan hyvin omantunnoin noista herkuista nautiskellakin.