Voi riemua, kävin tänään juoksulenkillä ja muistin taas miksi tykkäsin siitä ennen niin kovasti. Juoksu kulki alkukankeuden jälkeen mukavasti ja fiilis oli todella hyvä. Kävin viime perjantaina myös juoksemassa, mutta silloin homma oli todella tahmeaa. Onneksi tänään sujui paremmin, aluksi jalat väsyivät, mutta kun olin jo tulossa takaisin päin niin särky katosi ja homma luisti kevyesti. Ah, ihanaa! Ja juoksereittini oli sulanut, joten liukastumisen vaaraakaan ei onneksi ollut.
Sitten vähän vähemmän riemulliseen asiaan, nimittäin en vieläkään ole uskaltanut astua vaa'alle... Joten en tiedä yhtään missä mennään. Maalailen itselleni kauhukuvia siitä, että vaaka näyttää yli seitsemääkymmentä kiloa... :O Toivottavasti ei kuitenkaan, mutta kun niin arkajalka olen, niin en vain ole vielä saanut itseäni astumaan sille kirotulle kapistukselle... Saa nähdä milloin uskaltaudun.. Päivittelen tänne lukemaa kunhan saan kerättyä tarpeeksi rohkeutta :D
Kirjoittelulle ei oikein meinaa jäädä aikaa, kun kouluhommat pitäisi saada pakettiin tällä viikolla ja muutto tapahtuu kahden viikon kuluttua, joten kotona aika menee aika mukavasti pakkailupuuhiin.
maanantai 4. huhtikuuta 2011
tiistai 29. maaliskuuta 2011
29. maaliskuuta 2011
Mistä tuota lunta oikeasti riittää? :O
Palailu laihdutukseen on alkanut, melko hitaasti kylläkin, mutta toivottavasti myös varmasti...
Parit viime viikot ovat olleet aivan naurettavia. Olen vedellyt pöniköittäin Ben&Jerry's-jäätelöitä, ehkä litran verran suklaamoussea, keksejä, mehuja, leipää, kakkua, kaakaota... You name it.
Ensin ajattelin, että hei tämän viikonlopun saan herkutella tai että mulla oli tänään niin rankka päivä, että kaipaan piristystä... Yhtäkkiä huomasin, että niitä "rankkoja päiviä" tuntui olevan joka päivä ja herkutteluviikonloppu jatkui seuraavan viikon puoliväliin, kun taas perjantaina alkoi uusi herkutteluviikonloppu... Surullista itsensä huijaamista. Kyllä olen väsynyt ja kouluhommat stressaavat, mutta sokeri ei ole vastaus siihen. Tänään tajusin kuinka helppoa on koukuttaa itsensä sokeriin ja kuinka sitä haluaa kokoajan lisää ja lisää. Tänäänkin ostin jotain hyvää, mutta onneksi "vain" 100g mansikkarahkavaahtoa sen puolenlitran jäätelöpaketin sijaan. Jos sitä aluksi vähän vähentäisi noita herkkuja ja lopulta pääsisi niiden kanssa taas sopuisaan ja leppoisaan kanssaeloon. Ongelmia tuottaa tämän hetkinen elämäni, joka viikonloppuna on jotain erikoista, ensin kaverit olivat kylässä, viimeksi äiti ja ensi viikonloppuna siskoni. Sitten luvassa on konserttia ja leffareissu helsinkiin, sitten muutto, sitten kaverin synttärit, sitten kuka tietää... Jotenkin erityistilaisuuksiin onnistun aina liittämään ruoan ja nimenomaan ne herkut. Mutta tästä ei tule mitään jos joka viikonloppu on erityinen ja herkkuja tulee syötyä koko ajan! Sitten kun niitä herkkuja jää viikonlopulta kaappeihin, niin arvatkaa vaan pysyvätkö ne siellä? Eivät. Ehkä täytyisi heittää roskiin ja lorauttaa fairya päälle, kuten Miranda teki Sinkkuelämää-sarjassa kun ei pystynyt hillitsemään omaa herkutteluaan. Juuri tuollaisesta tilanteesta itseni taas viikonloppuna löysin kun olimme tehneet äitini kanssa suklaamoussea ja sitä jäi suurinosa vielä minulle kun äitini lähti kotiin... Ahmin sitä kitaani, vaikka järki huusi, että pidä vähän taukoa, hengitä välillä... Mutta ei, lusikka toisensa perään meni suuhun ja taas kippoon kauhaisemaan lisää moussea... Ei tunnu kivalta olla tässä tilanteessa... Kerran jopa löysin itseni vessasta ja yritin työntää hammasharjaa kurkkuun, jotta voisin oksentaa mättämäni herkut pois mahastani. Se menee jo sairaaksi. En todellakaan halua kehittää itselleni tähän vielä jotain syömishäiriötä. Onneksi vihaan oksentamista yli kaiken, joten buliimikkoa minusta ei varmasti tule... Jostain ahmimishäiriöstä en sitten olisi ihan niinkään varma. Huoh.
Liikunta sitten... Sekin on jäänyt todella pieneksi. Viime viikolla kävin kerran tunnin kävelylenkillä ja uimassa. Äidin kanssa kävimme myös pienellä kävelyllä lauantaina päivällä. Juoksemaan en ole itseäni saanut, mikä on todella omituista, sillä muistan vielä kuinka hyvä olo siitä tulee. Säät eivät ole oikein innostaneet ja koulun jälkeen olen ollut niin väsynyt, että olen ollut valmis vain kaatumaan sänkyyn ja nukkumaan parin tunnin päikkärit. Tänään aloitin taas liikunnan käymässä puolentunnin reippaalla kävelyllä. Juoksemista ajattelin yrittää perjantaina, kun on vapaapäivä ja koko päivä aikaa. Ensin voi nukkua pitkään ja sitten paremmilla voimilla lähteä rennolle juoksulenkille. Yritän ottaa liikunnan taas elämääni mukaan ensin pikkuaskelin, käymällä kävelyllä ja juoksemalla aluksi pari kertaa viikossa ja lisäämällä määrää pikkuhiljaa.
Laihdutustavoitteet olen hetkellisesti kuopannut... Tai ainakin sen, että laihtuisin 60-kiloiseksi valmistujaisiini mennessä. En usko, että enää pystyn pudottamaan tarpeeksi kiloja tuohon päivään mennessä. Nyt ensisijainen päämääräni on saada taas tämä homma kulkemaan. Opetella uudelleen terveelliset elämäntavat ja aloitella pikkuhiljaa taas liikuntaa. Tärkeintä olisi saada itsensä taas virkeämmäksi ja terveemmäksi. Puntarilla en ole käynyt ja lykkään sitä vielä siihen asti, että olen selvinnyt näistä menkoista. Tiedän, että lukema ei tule olemaan kaunis, mutta jossain välissä se on pakko vain kohdata silmästä silmään.
Kaipaisin vaan jo niin kovasti sitä kevätaurinkoa, joka tuntuu nyt piilottelevan jossain kaukana tuon inhottavan pilvimassan ja lumisohjon takana.
Mutta eiköhän se kevät koita ja aurinko paista tähänkin risukasaan.
Palailu laihdutukseen on alkanut, melko hitaasti kylläkin, mutta toivottavasti myös varmasti...
Parit viime viikot ovat olleet aivan naurettavia. Olen vedellyt pöniköittäin Ben&Jerry's-jäätelöitä, ehkä litran verran suklaamoussea, keksejä, mehuja, leipää, kakkua, kaakaota... You name it.
Ensin ajattelin, että hei tämän viikonlopun saan herkutella tai että mulla oli tänään niin rankka päivä, että kaipaan piristystä... Yhtäkkiä huomasin, että niitä "rankkoja päiviä" tuntui olevan joka päivä ja herkutteluviikonloppu jatkui seuraavan viikon puoliväliin, kun taas perjantaina alkoi uusi herkutteluviikonloppu... Surullista itsensä huijaamista. Kyllä olen väsynyt ja kouluhommat stressaavat, mutta sokeri ei ole vastaus siihen. Tänään tajusin kuinka helppoa on koukuttaa itsensä sokeriin ja kuinka sitä haluaa kokoajan lisää ja lisää. Tänäänkin ostin jotain hyvää, mutta onneksi "vain" 100g mansikkarahkavaahtoa sen puolenlitran jäätelöpaketin sijaan. Jos sitä aluksi vähän vähentäisi noita herkkuja ja lopulta pääsisi niiden kanssa taas sopuisaan ja leppoisaan kanssaeloon. Ongelmia tuottaa tämän hetkinen elämäni, joka viikonloppuna on jotain erikoista, ensin kaverit olivat kylässä, viimeksi äiti ja ensi viikonloppuna siskoni. Sitten luvassa on konserttia ja leffareissu helsinkiin, sitten muutto, sitten kaverin synttärit, sitten kuka tietää... Jotenkin erityistilaisuuksiin onnistun aina liittämään ruoan ja nimenomaan ne herkut. Mutta tästä ei tule mitään jos joka viikonloppu on erityinen ja herkkuja tulee syötyä koko ajan! Sitten kun niitä herkkuja jää viikonlopulta kaappeihin, niin arvatkaa vaan pysyvätkö ne siellä? Eivät. Ehkä täytyisi heittää roskiin ja lorauttaa fairya päälle, kuten Miranda teki Sinkkuelämää-sarjassa kun ei pystynyt hillitsemään omaa herkutteluaan. Juuri tuollaisesta tilanteesta itseni taas viikonloppuna löysin kun olimme tehneet äitini kanssa suklaamoussea ja sitä jäi suurinosa vielä minulle kun äitini lähti kotiin... Ahmin sitä kitaani, vaikka järki huusi, että pidä vähän taukoa, hengitä välillä... Mutta ei, lusikka toisensa perään meni suuhun ja taas kippoon kauhaisemaan lisää moussea... Ei tunnu kivalta olla tässä tilanteessa... Kerran jopa löysin itseni vessasta ja yritin työntää hammasharjaa kurkkuun, jotta voisin oksentaa mättämäni herkut pois mahastani. Se menee jo sairaaksi. En todellakaan halua kehittää itselleni tähän vielä jotain syömishäiriötä. Onneksi vihaan oksentamista yli kaiken, joten buliimikkoa minusta ei varmasti tule... Jostain ahmimishäiriöstä en sitten olisi ihan niinkään varma. Huoh.
Liikunta sitten... Sekin on jäänyt todella pieneksi. Viime viikolla kävin kerran tunnin kävelylenkillä ja uimassa. Äidin kanssa kävimme myös pienellä kävelyllä lauantaina päivällä. Juoksemaan en ole itseäni saanut, mikä on todella omituista, sillä muistan vielä kuinka hyvä olo siitä tulee. Säät eivät ole oikein innostaneet ja koulun jälkeen olen ollut niin väsynyt, että olen ollut valmis vain kaatumaan sänkyyn ja nukkumaan parin tunnin päikkärit. Tänään aloitin taas liikunnan käymässä puolentunnin reippaalla kävelyllä. Juoksemista ajattelin yrittää perjantaina, kun on vapaapäivä ja koko päivä aikaa. Ensin voi nukkua pitkään ja sitten paremmilla voimilla lähteä rennolle juoksulenkille. Yritän ottaa liikunnan taas elämääni mukaan ensin pikkuaskelin, käymällä kävelyllä ja juoksemalla aluksi pari kertaa viikossa ja lisäämällä määrää pikkuhiljaa.
Laihdutustavoitteet olen hetkellisesti kuopannut... Tai ainakin sen, että laihtuisin 60-kiloiseksi valmistujaisiini mennessä. En usko, että enää pystyn pudottamaan tarpeeksi kiloja tuohon päivään mennessä. Nyt ensisijainen päämääräni on saada taas tämä homma kulkemaan. Opetella uudelleen terveelliset elämäntavat ja aloitella pikkuhiljaa taas liikuntaa. Tärkeintä olisi saada itsensä taas virkeämmäksi ja terveemmäksi. Puntarilla en ole käynyt ja lykkään sitä vielä siihen asti, että olen selvinnyt näistä menkoista. Tiedän, että lukema ei tule olemaan kaunis, mutta jossain välissä se on pakko vain kohdata silmästä silmään.
Kaipaisin vaan jo niin kovasti sitä kevätaurinkoa, joka tuntuu nyt piilottelevan jossain kaukana tuon inhottavan pilvimassan ja lumisohjon takana.
Mutta eiköhän se kevät koita ja aurinko paista tähänkin risukasaan.
maanantai 28. maaliskuuta 2011
28. maaliskuuta 2011
Nyt loppu!!
Nimittäin
Nyt on tehtävä jotain ja nopeasti. Ahdistaa, että muuten olen pian pikku elefantti...
Nimittäin
- mässäily
- liikkumattomuus
- harmaus
- väsymys
- apeus
- huonokuntoinen iho
- sameat silmät
- ...
Nyt on tehtävä jotain ja nopeasti. Ahdistaa, että muuten olen pian pikku elefantti...
tiistai 22. maaliskuuta 2011
22. maaliskuuta 2011
Pitkästä aikaa!
Netti on kyllä toiminut jo hetken, mutta aikaa blogaamiseen ei ole oikein koulukiireiltä herunut. Muutenkin laihdutus on tuntunut melko toisarvoiselta kun ensi viikolla on artesaanitöiden palautus ja - esittely. Jännittää. Onneksi äidin mekko näyttää hyvältä. Portfoliokin on luojan kiitos kohtuullisen hyvässä vaiheessa... Mutta tälläkin viikolla on enää kaksi työpäivää... Saa nähdä tuleeko valmista oikeaan aikaan... :O
Liikkumaan en ole kerennyt (huono tekosyy) tai jaksanut pahemmin lähteä. Viime perjantaina kävin uimassa, mutta lenkillä en ole käynyt. Tänään ajattelin kokeilla onneani josko siellä pysyisi pystyssä... Saa nähdä.
Painosta en tiedä muuta kuin, että viime torstaina se oli 66.6kg. Päätin, että tulevaisuudessa kokeilen taas vaihteeksi punnita itseni vain kerran viikossa ja se päivä olkoot perjantai. Josko siis seuraavaa päivistystä taas silloin.
Pahoittelen blogin jäämistä taka-alalle, haluan nyt kuitenkin saada kouluhommat kunnialla tehtyä ja ajatus ei oikein näihin teksteihin kulje.
Nyt syömään parsakaalia, porkkanoita ja raejuustoa! Palaillaan!
Netti on kyllä toiminut jo hetken, mutta aikaa blogaamiseen ei ole oikein koulukiireiltä herunut. Muutenkin laihdutus on tuntunut melko toisarvoiselta kun ensi viikolla on artesaanitöiden palautus ja - esittely. Jännittää. Onneksi äidin mekko näyttää hyvältä. Portfoliokin on luojan kiitos kohtuullisen hyvässä vaiheessa... Mutta tälläkin viikolla on enää kaksi työpäivää... Saa nähdä tuleeko valmista oikeaan aikaan... :O
Liikkumaan en ole kerennyt (huono tekosyy) tai jaksanut pahemmin lähteä. Viime perjantaina kävin uimassa, mutta lenkillä en ole käynyt. Tänään ajattelin kokeilla onneani josko siellä pysyisi pystyssä... Saa nähdä.
Painosta en tiedä muuta kuin, että viime torstaina se oli 66.6kg. Päätin, että tulevaisuudessa kokeilen taas vaihteeksi punnita itseni vain kerran viikossa ja se päivä olkoot perjantai. Josko siis seuraavaa päivistystä taas silloin.
Pahoittelen blogin jäämistä taka-alalle, haluan nyt kuitenkin saada kouluhommat kunnialla tehtyä ja ajatus ei oikein näihin teksteihin kulje.
Nyt syömään parsakaalia, porkkanoita ja raejuustoa! Palaillaan!
lauantai 12. maaliskuuta 2011
12. maaliskuuta 2011
Heips!
Blogi hiljenee nyt hetkeksi, sillä netin kanssa on ongelmia... Katsotaan milloin saan sen korjattua... En ehkä kehtaa koulussa blogailla tänne :P
Mutta aloitan "paaston"... Aloitamme kaverin kanssa molemmat tälläisen terveyspaaston, jossa tarkoitus on välttää ylimääräistä sokeria ja rasvaa, pitää karkkilakko, lopettaa punaisenlihan syöminen, vähentää vaaleiden leipien ja pastan syömistä. Eli aion syödä mahdollisimman paljon kasvisruokaa, vähentää herkuttelut mahdollisimman pikkuriikkisiksi ja liikkua olisi tarkoitus vähintään puolituntia päivässä koulumatkojen lisäksi.
Palaillaan taas paremmilla yhteyksillä. Mukavaa viikonloppua.
Blogi hiljenee nyt hetkeksi, sillä netin kanssa on ongelmia... Katsotaan milloin saan sen korjattua... En ehkä kehtaa koulussa blogailla tänne :P
Mutta aloitan "paaston"... Aloitamme kaverin kanssa molemmat tälläisen terveyspaaston, jossa tarkoitus on välttää ylimääräistä sokeria ja rasvaa, pitää karkkilakko, lopettaa punaisenlihan syöminen, vähentää vaaleiden leipien ja pastan syömistä. Eli aion syödä mahdollisimman paljon kasvisruokaa, vähentää herkuttelut mahdollisimman pikkuriikkisiksi ja liikkua olisi tarkoitus vähintään puolituntia päivässä koulumatkojen lisäksi.
Palaillaan taas paremmilla yhteyksillä. Mukavaa viikonloppua.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
10. maaliskuuta 2011
Paino: 67.1kg
Pudonnut: 5.9kg
Vielä jäljellä: 12.1kg
Taas pudotellaan tätä yhtä ja samaa kiloa... ehkä viidettä sataa kertaa. Hmm. Eilen paino oli samassa luvussa kuin tänään. Luulin, että paino olisi pudonnut täksi päiväksi alle 67:n... Ei nähtävästi. Lähden tänään taas porukoille, pitää mennä leipomaan siskolle kakku, kun hän täyttää 20vuotta lauantaina... Pelottavaa, että sekin pikkunen on jo niin iso :O Tässähän täytyy itse siis olla aivan ikäloppu kääkkä. Hui.
Kävin eilen juoksemassa ja se sujui ihan hyvin muutamista horjahtelemisista huolimatta. Kohta lähden taas kouluun ja siellä täytyy yrittää saada yksi sauma kuntoon ennen kuin äiti tulee sovitukseen. Ompelin ja purin sen eilen kuusi kertaa, eikä se silti asettunut. En tajua miten onnistuin saamaan sivusaumat niin kauniisti ommeltua ilman, että kangas vetää... Tuo keskitakasauma on yksi suuri murheenkryyni. Noh, ei auta kuin yrittää... Pelottaa vaan, että kangas hajoaa... o.O
Joskos sitä onnistuisi tuossa painon pudotuksessakin jossain vaiheessa... Elän toivossa, että kun harjoittelu alkaa ja lähden sinne aamulla aikaisin ja olen kotona varmaan vasta kuuden maissa, niin en ehdi syödä niin paljoa, jolloin paino lähtisi taas putoamaan... Tosin tuolloin voi olla myös vaikeaa löytää aikaa ja jaksamista lenkkeilyyn, kun päivät olen töissä ja matkoihin kuluu kuitenkin päivässä about kaksi tuntia... Ja olisi niitä valmistujaismekkoja, joita täytyisi ommella ja suunnitella.. Noh, murehditaan sitä myöhemmin. Nyt täytyy keskittyä tuohon sauman ompeluun..
Pudonnut: 5.9kg
Vielä jäljellä: 12.1kg
Taas pudotellaan tätä yhtä ja samaa kiloa... ehkä viidettä sataa kertaa. Hmm. Eilen paino oli samassa luvussa kuin tänään. Luulin, että paino olisi pudonnut täksi päiväksi alle 67:n... Ei nähtävästi. Lähden tänään taas porukoille, pitää mennä leipomaan siskolle kakku, kun hän täyttää 20vuotta lauantaina... Pelottavaa, että sekin pikkunen on jo niin iso :O Tässähän täytyy itse siis olla aivan ikäloppu kääkkä. Hui.
Kävin eilen juoksemassa ja se sujui ihan hyvin muutamista horjahtelemisista huolimatta. Kohta lähden taas kouluun ja siellä täytyy yrittää saada yksi sauma kuntoon ennen kuin äiti tulee sovitukseen. Ompelin ja purin sen eilen kuusi kertaa, eikä se silti asettunut. En tajua miten onnistuin saamaan sivusaumat niin kauniisti ommeltua ilman, että kangas vetää... Tuo keskitakasauma on yksi suuri murheenkryyni. Noh, ei auta kuin yrittää... Pelottaa vaan, että kangas hajoaa... o.O
Joskos sitä onnistuisi tuossa painon pudotuksessakin jossain vaiheessa... Elän toivossa, että kun harjoittelu alkaa ja lähden sinne aamulla aikaisin ja olen kotona varmaan vasta kuuden maissa, niin en ehdi syödä niin paljoa, jolloin paino lähtisi taas putoamaan... Tosin tuolloin voi olla myös vaikeaa löytää aikaa ja jaksamista lenkkeilyyn, kun päivät olen töissä ja matkoihin kuluu kuitenkin päivässä about kaksi tuntia... Ja olisi niitä valmistujaismekkoja, joita täytyisi ommella ja suunnitella.. Noh, murehditaan sitä myöhemmin. Nyt täytyy keskittyä tuohon sauman ompeluun..
tiistai 8. maaliskuuta 2011
8. maaliskuuta 2011
Mukavaa naistenpäivää kaikille upeille naisille!
Liikkumaan en kuitenkaan jaksanut lähteä, sillä jotenkin varmaan tuo loman loppuminen uuvutti ja tänään on väsyttänyt todella kovasti. Viime yönäkin tuli nukuttua todella huonosti, johtuen osien päässä surisevista ajatuksista, osin varmaan vähäisestä ulkoilusta. Tänään onneksi tuli käveltyä kouluun ja takaisin, joten ihan sohvaperunana en ole päivää kuitenkaan viettänyt.
Paremmat fiilikset kuitenkin kuin eilen. Nyt voisin lähteä ompelupuuhiin ja katsella samalla Loma Roomassa-elokuvan. Teki mieli lainata kirjastosta jotain vähän erilaista ja onhan tuo klassikko, joka pitää tietysti katsoa.
we<3it
Paino on edelleen samoissa lukemissa kuin eilen aamulla. Nyt alan taas käydä vaa'alla päivittäin ja olen koko päivän katsonut tarkkaan mitä sinne suuhuni olen pistänyt. Usko on taas vakaa, että kyllä tästä jotenkin selvitään ja paino alkaa taas pudota.
Liikkumaan en kuitenkaan jaksanut lähteä, sillä jotenkin varmaan tuo loman loppuminen uuvutti ja tänään on väsyttänyt todella kovasti. Viime yönäkin tuli nukuttua todella huonosti, johtuen osien päässä surisevista ajatuksista, osin varmaan vähäisestä ulkoilusta. Tänään onneksi tuli käveltyä kouluun ja takaisin, joten ihan sohvaperunana en ole päivää kuitenkaan viettänyt.
Paremmat fiilikset kuitenkin kuin eilen. Nyt voisin lähteä ompelupuuhiin ja katsella samalla Loma Roomassa-elokuvan. Teki mieli lainata kirjastosta jotain vähän erilaista ja onhan tuo klassikko, joka pitää tietysti katsoa.
we<3it
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)