This is me: 100. postaus

Ensi kesänä olisi kiva olla siinä kunnossa, että kehtaa käyttää bikineitä

Onnea onnea pikku blogini! Tämä on ei ensimmäisen, mutta toivottavasti viimeisen laihdutusblogini 100. postaus. Matkaan on mahtunut paljon ylä- ja alamäkiä, ärsytystä, turhautumista, onnistumisia sekä haaveilua. En ole vielä pahemmin miettinyt mitä teen blogille kun olen päässyt tavoitteeseeni. Ehkä jatkan blogaamista, mutta aihe vaihtuu laihduttamisesta elämäntapamuutoksen ylläpitämiseen ja liikuntaan? Ehkä blogausinto lopahtaa? Vielä on vaikea sanoa, mutta aikaa miettiäkin on vielä runsaasti, sillä en ole vielä edes tavoitteeni puolessa välissä, vaan pudotettavaa on vielä rutkasti. Haluan kuitenkin tehdä tämän oikein, eli omalla painollaan ja ilman kauheaa kiirettä. Joitain tavoitteita on kuitenkin hyvä olla, ettei päämäärä unohdu ja homma kosahda siihen. Itselleni tuntuu sopivan, että tavoitteen asettaa melko kauas, että aikaa on runsaasti ja homman voi tehdä rauhassa. Tavoitteen saattaa saavuttaa jo etuajassa, mutta se tuntuu sitten vain entistä paremmalta kuin se jos, antaa viiden kilon pudottamiselle kolme viikkoa ja onnistuukin laihtumaan vain kilon. Siksi asetin seuraavan isomman tavoitteeni vasta kesäkuun alkuun. Tuolloin toivoisin olevani sen 60kiloa. Ja vielä tärkeämpää, että olisin terve, virkeä, onnellinen ja hyväkuntoinen.

Kävin äsken juoksemassa kuten lupasin. Hetken kyllä kävin henkistä taistoa mielessäni kun mietin kuinka vilpoista siellä on. Onneksi reipas-minä voitti ja pukeuduttuani über lämpimästi lähdin rennolle lenkille. Juoksin vähän tavallista hitaampaa vauhtia, että voisin katsoa miltä juokseminen tuntuu taas pitkästä aikaa. Turhaan pelkäsin, että se olisi vastenmielistä ja liian rankkaa, sillä se oli aivan yhtä ihanaa kuin mitä se oli viime vuonna kun juoksin aktiivisesti. Ah, me so happy. Juoksin noin puolisentuntia ja kävelin about 20min, kaloreita paloi suunnilleen 335kcl. Sykekään ei noussut kovin korkeaksi, vaikka aikaa viime lenkistä jo onkin. Suurimman osan ajasta syke heilui siinä 150 tuntumissa, mutta osan ajasta se oli myös vain vähän reilut 140. Jossain vaiheessa se oli myös hetkeksi noussut 196... Hups.

Entäs ne lihaskuntojutut mitä olen lupaillut..? Tunnustan, että olen ollut laiska ja jättänyt ne tekemättä. Kuinka yllättävää. Tiesin, että tässä käy näin, kotona lihaskunnontreenaaminen ei vain voisi vähempää kiinnostaa... Mutta pakko tämä ruho on saada täälläkin liikkeelle, jos sitä vaikka kävisi kuin juoksun kanssa, että vähän aikaa tehtyäni se alkaa tuntua hyvältä? Toivoa sopii, mutta lupaan yrittää. Jos edes kerran tällä viikolla tekisi... :D