Havahtumisia

Hei,

Kerrottakoot ensin vähän taustaa elämästäni ja siitä mikä minut ajoi tämän blogin kirjoittamiseen:

Olen siis 21-vuotias tytön tyllerö (lue: lyllerö), varustettuna reilulla kymmenellä kilolla ylipainoa, talousongelmilla ja säälittävän huonolla itsetunnolla. Jos haluan hakea ulkonäöstäni jotain positiivia juttuja, niin ensimmäisenä mieleen tulevat luonnostaan tumman ruskeat ja paksut hiukset, sievät vihreät silmät ja kohtuullisen hyvä iho (tämän kirjoitettuani voin kyllä jo tuntea muutaman mehevän finnin poksahtavan otsaani). Minulla on suorat hampaat, sirot ranteen ja melko selvästi erottuva vyötärö. Näitä positiivisuuksia on kuitenkin todella haastavaa nähdä tavallisena arkipäivänä kun peilistä katsoo mörrimöykky, jonka silmäpussit roikkuvat polvissa, hiukset ovat takussa ja henki voisi tappaa kaktuksenkin. Näinä aamuina (ja päivinä ja erityisesti iltoina) huomio kiinnittyy selluliitin täyteisiin löllöreisiin, tuulessa liehuviin alleihin, mahan ylimääräisiin lenkkimakkaroihin ja pohkeisiin, joita ei saa sullottua minkään kokoisiin saappaisiin.

Okei, ehkä vastaantulija ei luonnehtisi tilannetta ihan näin pahaksi, mutta pahimpina päivinä minusta tuntuu juuri siltä, ettei kukaan katso minua kuin kauhistellen, että onpas tuo päästänyt itsensä läskiin kuntoon. Ylipainoa kuitenkin löytyy reilusti ja kunnossakaan ei ole kehumista. Olen aina ollut pyöreä ja luultavasti tulen aina vähän olemaankin, mutta olisin tyytyväinen itseeni edes hieman hoikempana ja ainakin kiinteämpänä. Haluan laihdutuksen lisäksi myös parantaa kuntoani ja tulla vahvemmaksi, notkeammaksi ja reippaammaksi. Eli en tavoittele pelkkää ulkoista kauneutta vaan myös sisäistä hyvää oloa.

Muuten asiani ovat oikein hyvin. Minulla on ihana perhe, maailman ihanimmat perheen ja suloinen ihastus, jonka kanssa aloin seurustella juuri. Tämä on minulle uusi tilanne, sillä iästäni huolimatta en ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa. Minulla ei ole kokemusta edes niistä parin viikon mittaisista ala-asteen "seurusteluista". Kerran yksi poika luokallani kyllä kysyi, mutta kieltäydyin (luojan kiitos, sillä seuraavaksi hän meni kysymään toiselta luokkakaveriltani että "alax olee". Lovely). Olen oikealla alalla, opiskelen vaatetuksen artesaaniksi viimeistä vuotta ja nautin hommasta täysin rinnoin. Elämäni on siis muuten mallillaan, mutta tuo itsetunto kaipaisi parannusta ja kroppa vähän uudistusta. Samalla toivoisin saavani lisää energiaa, että saisin viimeisen kouluvuoden vedettyä läpi kunnialla.

Tarkoitukseni olisikin siis tehdä tästä blogista laihdutuspäiväkirja, johon kirjailen tuntojani arjestani, liikunnasta, ruoasta, hyvistä ja pahoista päivistä ja toivottavasti hyvistä tuloksista, sekä mahdollisesti pienistä repsahduksista, jotka kuitenkaan eivät kaada maailmaa. Kirjoittelen tänne myös reseptejä, liikunta ohjeita, yleistä tietoa ruoista ja ehkä myös arvosteluja joistain dieeteistä ja laihdutusta koskevista kirjoista.

Ja tarkoitukseni ei siis ole ryhtyä millekään ihmedieetille, sellaista blogia tästä ei tule. Vaan aion viimein muuttaa elämäntapani ja tehdä parannuksen. Nimittäin tänään tajusin, että olen uskotellut itselleni eläväni melko terveellisesti (mikäli liiallista herkuttelua ei oteta lukuun)... Tänään kuitenkin kun kirjasin ruokailujani kiloklubiin, niin huomasin, etten eläkään ihan niin terveellisesti kuin olen kuvitellut. Jotkut asiat ovat kunnossa, mutta monet asiat vaativat hiomista ja hienosäätöä. Liikunnassa taas tiedosta olevan parannettavaa - T.O.D.E.L.L.A.P.A.L.J.O.N!

Mutta nyt jätän tämän ensimmäisen, ehkä hieman sekavan, kirjoituksen tähän. Nyt on siis 13. syyskuuta 2010 ja kello on 22.36, väitti blogger mitä tahansa. Tästä se nyt lähtee ja tie on vain ylöspäin. Odotellaan kiinnostuneena mitä tästä tulee.