30. joulukuuta 2010

Aloin tuossa pohtimaan nykyistä laihdutustyyliäni/elämäntapamuutostani ja miten olen muuttunut tässä parin viime vuoden aikana:

Kun aloitin tämän koulun (jota on enää puoli vuotta jäljellä!!), painoin huimat 80 kiloa, mikä on enemmän kuin olen koskaan painanut. Onneksi tajusin, että jotain on tehtävä ja sainkin vedettyä itseni ylös suosta, joka olisi voinut upottaa minut aika nopeasti. Lähtöpaino oli siis aivan koulun alussa tuo 80kiloa ja muistan sen nöyryytyksen kun huomasin, että olin luokkani isokokoisin... Ja sitten aloimme tehdä hameita ja piti riisuutua mittojen ottoa varten... Onneksi sain pari mukavaa kaveria, jotka eivät kiloistani näyttäneet välittävän, mutta hyvin epämukavaa se oli silti. Ja ahdistavaa. Minulla on vielä jossain ne mitat jäljellä, mitkä sitä hametta varten otettiin, niin voisin ne ehkä joku päivä kaivaa esiin ja pistää tänne vertailukohteeksi sille missä nyt mennään.

Ensimmäisenä vuonna minulla ei pahemmin ollut harrastuksia, enkä ollut luokkalaisteni kanssa vielä niin hyvää pataa, että olisin heitä kauheasti nähnyt koulun ulkopuolella. Istuin siis kotona kaikki illat tietokoneen ja telkkarin ääressä. Silti onnistuin pudottamaan painoa, sillä pienensin annoskoot minimaalisiksi ja näin paino alkoi pudota. Söin todella kurinalaisesti viikolla, mutta viikonloppuna herkuttelin karkkipäivänä. Luultavasti tuona vuonna oli myös jonkinsortin karkkilakko päällä jossain välissä, jolloin leivokset ja jäätelö korvasivat karkit. Mutta paino putosi, muistaakseni jonnekin 67kilon paikkeille ennen kuin pääsin kesälomalle. Muistan sen kun työharjottelun jälkeen luokkakaveri kummasteli kun olin hoikistunut niin selvästi.

Seuraavasta kesälomasta en kauheasti muista.... Paitsi sen, etten ollut pahemmin töissä. Joten aikaa kului kotosalla. Taisin tuolloin aloittaa lenkkeilyn ensimmäistä kertaa pikkuisin harppauksin. Lenkkeily kuitenkin jäi kun ensimmäiset pakkaset ja lumet tulivat syksyllä... Muistelen kuitenkin, että paino pääsi vähän lomalla nousemaan ja palasin kouluun taas vähän pyöristyneenä.

No toinen vuosi lähti käyntiin ja kasasin itselleni kamalasti harrastuksia. Kävin uimassa yhdestä kahteen kertaan viikossa, jumpassa vähintään kerran viikossa, tanssin perjantaisin Bailatinoa ystäväni kanssa ja luin ranskaa torstaisin. Tuona vuonna sitten taas ruokailut menivät penkin alle. Liikuntaa kyllä riitti, mutta kun vedin herkkuja joskus viikolla ja vähintään kaksin käsin viikonloppuisin, niin ei ihme, että paino ei pudonnut. Jossain vaiheessa toista vuotta kyllä laihduin siihen 66kilon tuntumaan, mutta se ei kestänyt kauaa ja pikkuhiljaa paino alkoi nousta. Toisen vuoden lopulla olinkin sitten taas noin 70kiloinen.

Viime kesä meni niin totaalisen penkin alle kuin vaan voi olla. Luulin, että onnistuisin laihduttamaan kun minulla oli aktiivinen työ (mummojen ja pappojen ulkoilutusta), mutta ei. Mummot ja papat syöttivät minut täyteen jäätelöä (ja minä tyhmä söin), joten kävelyssä poltetut kalorit tulivat takaisin tuplana. Lisäksi se viime kesän helle laiskisti (toisaalta ihan hyvästä syystä... mutta vaihtoehtoisia liikuntamuotoja olisi voinut etsiä). Muutenkin huomasin, että helle ei tosiaankaan vie minulta ruokahalua... Oli niin kuuma, ettei jaksanut tehdä mitään... muuta kuin syödä... syödä ja syödä vähän lisää. Eli paino lähti taas nousuun ja viime syksynä painoin ylimmilläni jotain 74kiloa. Se onneksi havahdutti, että tässäkö se taas oli? Yksi melkein onnistunut laihdutus yritys valuu taas läpi sormien ja kilot tulevat takaisin, ehkäpä vielä korkojen kanssa?? EI!

Onneksi tänä syksynä löysin taas tieni ylös sieltä suosta ja yhdistin ensimmäisen ja toisen vuoden hyvät puolet. Eli vähensin syömäni ruoan määrää (kuten ekana vuonna) ja aloin taas harrastamaan liikuntaa (kuten toisena vuonna). Ja tämä yhdistelmä toimii. Herkkuja en ole ahminut enää samaan tahtiin kuin ennen (paitsi... kröhöm... tänä jouluna...) ja toivon, että viimein olen oppinut kohtuuden... Tärkeää on myös se, että nykyään en liiku vain pudottaakseni kiloja ja kiinteytyäkseni, vaan myös siksi, että siitä tulee oikeasti hyvä olo.

Toivon, että nuo kaksi ensimmäistä vuotta todella opettivat minulle niitä elintärkeitä elämäntapaohjeita tätä loppuelämän projektia varten. Täytyy vain pitää nämä mielessä ja jatkaa tätä hyväksi havaittua tietä eteenpäin. Tie tavoitepainooni on vielä pitkä ja ehkä kivinen, mutta uskon voivani vetää itseni vielä ylös usemmasta kuopasta, jos niitä eteeni sattuu. Mutta enää en anna itseni upota korvia myöten, sillä homman aloittaminen aina uudestaan ja uudestaan on melko raskasta.

Aina välillä kyllä pelottaa (esim. juuri näin mässäilyn täyteisen joulun jälkeen), että miten se arki lähtee taas sujumaan kun on taas vaihteeksi päässyt suklaan makuun. Täytyy kuitenkin yrittää uskoa lujasti siihen, että kyllä se siitä taas lähtee sujumaan kun vaan ottaa tiukan linjan. Toivottavasti...

Huomenna lähden mökille, joten haluan toivottaa kaikille lukijoille

Oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta 2011! 

2. joulukuuta 2010

Paino: 68.5kg
Pudonnut: 4.5kg
Vielä jäljellä: 13.5kg

Ah, joulukuu <3

Ihanaa, enää 22 yötä jouluaattoon. IIH. Olen niin joulufriikki kuin vain voi olla. Jossain vaiheessa alkaa kyllä stressaamaan, sillä teen itse lahjat äidille ja siskolleni, mutten ole vielä aloittanutkaan. Kääk. Tulee nimittäin ihan pikkusen kiire, etten sanoisi. Toivottavasti saan itseäni ensi viikolla niskasta kiinni, sillä mulla ei ihan oikeesti ole paljoa aikaa tehdä niitä lahjoja... Ja ne ei ole mitään kovin nopeatekoisia. Hmm... Paniikkipaniikkipaniikki!!

Mutta painosta sitten... Jee, se putosi aika nopeasti niiden viikonlopun herkuttelujen jälkeen, eli nestettä taisi olla kehossa aikalailla. Kohta olen saanut pudotettua jo viisi kiloa, jesh. Aikaakin tähän on tosin kulunut kauemmin kuin yleensä, mutta toisaalta se ei minua juuri nyt edes haittaa. Tahdon olla ensi kesänä todella hyvässä kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tahdon päästä hyvään kuntoon, että jaksan juosta jo tunnin verran ensi kesänä. Tänään olisi luvassa lenkki. Myönnän, että eilen suunnittelin meneväni tänä aamuna, mutta nyt on pakko myöntää, että teki mieli nukkua vielä tunnin pidempään, joten päätin siirtää lenkin iltaan. Siskoni tulee tänään kylään ja on koko viikonlopun ja lähtee vasta maantantaina, luvassa siis sisko-sisko-laatuaikaa <3 Aion silti käydä lenkkeilemässä, pitää vain keksiä siskolle jotain tekemistä sillä välin.

Mutta vielä siitä ensi kesästä... Minulla on silloin valmistujaiset ja haluan näyttää kaikille sukulaisille ja ystäville ja tuttaville kuinka hyvään kuntoon olen itseni saanut. Nimittäin viime valmistujaisten aikaan olin lihavimmillani ja painoin sen 80kg, joten nyt jo muutos on näkyvä. Lisäksi tietysti tahdon päästä rantakuntoon, sillä en muista milloin olen viimeksi kehdannut liikkua bikineissä. Olisi kivaa jos olisi sellainen kroppa, jota kehtaisi esitellä. Ja tietysti toivon, että hoikistuessani ja tervehtyessäni saisin vähän lisää itseluottamusta.



Siinä blogin ensimmäiset thinspiraatiot. En ole aiemmin lisännyt kuvia julkkiksista, koska tiedän, että on typerää verrata itseään heihin, koska heillä on varaa palkata itselleen personaltrainer ja ravitsemusterapeutti. Tuossa on kuitenkin pari sellaista kroppaa, joidenlaisen haluaisin mieluusti itselleni. Tuo alin on mielestäni kaunein, kurveja löytyy, mutta kroppa on kiinteä. Tiedän, etten ikinä pääse tuohon, ilman suuria uhrauksia, mutta aion saada tämän vartaloni edes vähän lähemmäs tuota kuin mitä se nyt on.

This is me! Who are you?

Ajattelin nyt esitellä itseni kunnolla, sillä minusta on ainakin mukavaa tietää kirjoittajasta jotain ennen kuin alan hänen tekstejään lukea.

Olen siis, kuten ensimmäisessä tekstissäni kerroin, 21-vuotias tyttönen. Minulla on ruskeat hiukset, vihreät silmät, olen 157cm lyhyt ja painan tällä hetkellä (luultavasti, en ole tällä viikolla uskaltautunut vaa'alle) 73kg, eli aivan liikaa! Olen aina ollut pyöreä, mutta nuorempana harrastin aktiivisesti uintia useamman kerran viikossa ja se piti minut edes fyysisesti hyvässä kunnossa. Nyt kunto on rapistunut ja makkarat kerääntyvät uhkaavasti tuonne vyötärön seutuville. Tällä hetkellä en harrasta oikeastaan mitään, mikä on todella huono juttu, kun ottaa huomioon, että kävin viime keväänä kerran viikossa uimassa, kerran tanssimassa ja luin ranskaakin kerran viikossa. Nyt olen yrittänyt taas aloittaa tuota uintia, mutta se on alkanut vähän haparoivasti, ensin tuli menkat, sitten flunssa ja ensi viikolla menen mökille, joten pitää yrittää mennä jo tiistaina (jolloin siellä oli viimeksi solttupoikien harkat ja uimaryhmä, jotka veivät vapaata uimatilaa PALJON), muuten jää taas käymättä. Lenkkeilyharrastustani yritän taas kovasti alkaa elvyttämään, sillä vielä toissa kesänä juoksin oikein reippaasti useita kertoja viikossa. Tämä kesä oli vähän haastava kun hellettä oli niin paljon ja keväällä olin tämän harrastuksen osalta vähän laiskistunut. Nyt siis pitää saada tämä leveä perse sinne pururadalle, kunhan paranisin tästä flunssasta prkl.

Nyt siis illat menevät lähinnä kotona olla möllöttäessä, lähinnä vieläpä tässä koneen ääressä. Ahdistaa kun aika kuluu niin nopeasti enkä saa kulutettua sitä mihinkään fiksumpaan toimintaan kuin tässä kovassa tuolissa istuskelemiseen. Nyt kun olen kipeänä se on sallittua, mutta kun paranen, niin aion tehdä parannuksen ja vihdoin viimein keksiä itselleni jotain tekemistä ja harrastuksia. Pidän piirtämisestä, maalaamisesta, leikekirjojen väsäilystä, ompelemisesta, musiikin kuuntelusta ja tanssimisesta, kirpputoreilla kiertelystä, tähtien katselusta, saippuakuplien puhaltelusta, hyvistä kirjoista ja kokkailemisesta. Mikä tahansa noista voisi olla parempaa tekemistä kuin kuluttaa elämän tärkeät minuutit tähän nördäämiseen. Eipä sillä, että tätä kokonaan hylkäisin, ei toki, aion vain jakaa aikani paremmin muillekin aktiviteeteille.

Mutta tuossa kerroin mistä asioista pidän, joten nyt voisin kertoa muutamia juttuja, jotka eivät ole ihan sydäntäni lähinnä. Inhoan maksaruokia, hämähäkkejä, nrj:n aamupoikien huonoja vitsejä, loskaa ja yhteen hinkkaavia reisiäni, joiden takia en voi kulkea hameessa ilman sukkahousuja ja jonka takia kaikki farkkuni menevät nopeasti puhki haaroista. En tykkää toistensa selän takana pahaa puhuvista ihmisistä, aikaisista aamuherätyksistä, siitä että maito on mennyt vanhaksi monta päivää sitten, lanka ehtii loppua vain muutaman sentin ennen sauman päätä tai siitä kun ihmiset ohittelevat toisiaan jonoissa.

Elämäni on oikeasti oikein mukavaa juuri nyt. Vihdoin löysin itselleni mukavan pojan, joka tykkää musta juuri tälläisenä kuin olen (ah, mikä sen parempaa, tosin hän tuo minulle usein suklaata, mikä ei edistä painon pudotustani). Kuinka ehdinkin jo epäilemään josko ikinä löytäisin itselleni Sitä Oikeaa (okei, uskon että jokaiselle on olemassa useampi kuin yksi Herra/Neiti Oikea), mutta kappas siinä hän nyt on. En ehkä vielä menisi vannomaan että menemme naisimiin ja saamme viisi lasta, mutta tykkään kovasti viettää aikaani hänen kanssaan, hän saa minut nauramaan ja juttu luistaa oikein hyvin. Tämänkin takia haluan päästä hyvään kuosiin. Vaikka hän kovasti väittääkin, että pitää minusta juuri tälläisenä, niin silti kaipaan vähän sitä itsetunnon kohotusta, jonka tiedän saavani pudotettuani kymmenisen kiloa ja kun tiedän näyttäväni hyvältä.

Mutta mihin tavoitteisiin pyrin? Millä keinoin? Kenen kanssa?

Stay tuned.